Ok, tiedät kaiken intohimosta jalkapalloon Brasiliassa Ronaldinhon promo-mainoksesta, mutta entä Argentiinan jalkapallo? Miksi maa, joka kärsii ja elää jalkapallon puolesta yhtä paljon kuin Brasilia, ei saa kohtuullista osuuttaan valokeilassa?

Yksi syy on tosin sen pienempi palkintotila Brasiliaan verrattuna (2 titteliä 4 finaalissa Argentiinassa, 5 titteliä 7 finaalissa Brasiliassa), mutta silti … Oikeuden saavuttamiseksi päätin syyttää sinua Argentiinan jalkapallosta.

Diego Maradona ambivalenttina miesruumiin

Argentiinan jalkapallo pidettiin paikallisissa amatööri- tai puoliammattimestaruuskilpailuissa 1900-luvun alussa, ja huolimatta siitä, että Argentiinan jalkapallojoukkue pelasi ensimmäisen ottelunsa vuonna 1901, älä usko, että se on samanlainen maajoukkue kuin sinulla on tänään. . Suurin osa pelaajista, nähty puoliammattilaisissa mestaruuskilpailuissa, muodosti vuoden 1930 maailmanmestaruuskisojen finalistijoukkueen, jonka jälkeen suurin osa heistä palasi keskinkertaisuuteen.

Vuonna 1931 perustettiin ensimmäiset valtakunnalliset ammattimestaruudet, vaikka kaikki joukkueet eivät olleet sidoksissa kansallisiin järjestöihin. Esimerkiksi vain Buenos Airesin, Avellanedan ja La Platan joukkueet muodostivat mestaruusrakenteen ensimmäisinä vuosina, ja Santa Fe- tai Rosario-joukkueet liittyivät myöhemmin.

Pehmeitä kumouksia

Tämä ensimmäinen mestaruus nimeltään Metropolitano ei sallinut muiden maakunnan joukkueiden liittymistä ja lisääntyneen kysynnän vuoksi Argentiinan jalkapalloliitto päätyi luomaan valtakunnallisen kilpailun, nimeltään Nacional.

Useiden vuosien ajan Nacional- ja Metropolitan-mestaruuskilpailut pelattiin erikseen. Nacional on 1. ryhmän mestaruus, jossa kuusi parasta joukkuetta voivat osallistua Metropolitanoon ensi vuonna. Vasta vuoteen 1985 Argentiinan jalkapallo tarttuisi tähän rakenteeseen, minkä jälkeen Nacionalista tuli päämestaruus.

Argentiinassa jalkapallo piti kaksi “vuodenaikaa” vuonna 1991, nimeltään Clausura ja Apertura (sulkeminen ja avaaminen), ja pelasi kahtena erillisenä yhden kierroksen mestaruutena. Joka vuosi putoaminen lasketaan kolmen vuoden keskiarvolla ja kaksi alhaisimman keskiarvon omaavaa joukkuetta pudotetaan, ja ylimpien kahden vuoden joukkueiden korkeinta kolmen vuoden keskiarvoa ylennetään.

Minun on myönnettävä, että järjestelmä, jonka he ovat ottaneet käyttöön Argentiinan jalkapalloa varten, on aluksi hieman outo ja vie jonkin verran tottua. Mutta näen myös tällaisen järjestelmän edut.

On viisi joukkuetta, jotka ovat hallinneet Argentiinan jalkapalloa Metropolitanon mestaruuden luomisen jälkeen: River Plate, Independiente, Boca Juniors, San Lorenzo ja Racing Club taistelevat tittelistä joka vuosi, noin 50 viime vuoden ajan.

Valitettavasti tässä on kyse “rikkaammasta rikastumisesta”, ja pienemmillä joukkueilla on vähemmän mahdollisuuksia kruunata Argentiinan jalkapallon mestareiksi, kun viisi (etenkin ensimmäiset 3) hallitsevat ja hallitsevat kilpailua.

Nämä viisi seuraa käynnistivät monet maailman suurimmista argentiinalaisista jalkapalloilijoista, vaikka suurin osa heistä siirrettiin vahvoihin eurooppalaisiin seuroihin vain muutaman vuoden kuluttua heidän kotiklubeissaan. Joitakin merkittäviä esimerkkejä ovat Alfredo Di Stefano (River Plate), Diego Maradona (Boca Juniors), Juan Roman Riquelme (Boca Juniors), Daniel Passarela (River Plate) Find Article, Esteban Cambiasso (Independiente) tai Guillermo Franco (San Lorenzo).

On monia jalkapalloharrastajia, jotka katsovat suoraa jalkapalloa verkossa, kun televisio ei ole käytettävissä. Jalkapallosta on tullut niin suosittu, että se on saavuttanut melkein kaikki maailman maat. Monien maiden, kilpailujen ja yhteiskunnan rakastamasta jalkapalloa jalkapallosta on tullut kaikkien aikojen suosikkilaji maailmassa

Jalkapalloharrastajat ympäri maailmaa rakastavat katsella jalkapallotoimintaansa televisiossa. Jalkapallopelit ovat paljon mielenkiintoisempia, kun niitä katsellaan suorana. Teknologian kehittyessä jalkapallopeliä voi seurata monin tavoin. Televisio ei ole enää ainoa tapa katsella jalkapallopelejä, joista saatat nauttia. Jalkapallotapahtumien katseluvaihtoehdot ovat yleistyneet, kun tekniset parannukset ovat alkaneet, vaikka suorat televisiolähetykset ovat edelleen perinteinen tapa seurata jalkapallo-otteluita.

Verkosta on olennaisesti tullut uusien trendien ja huipputeknologian innovaatioiden selkein lähde.

Jalkapallo on muodostanut paljon elämää verkossa. Live-jalkapallo verkossa on nyt saatavilla. Tämä on hyödyllistä jalkapallon ystäville, joilla on hyvin rajoitettu aika katsella televisiota. Tämä online-tekniikka voi mahdollistaa suorat videopelit jalkapallokentältä suoraan ystävien tietokoneiden näytöille.

Uusin live-jalkapallon katselu on verkossa. Tietokoneet ovat tuoneet tämän viimeisimmän kehityksen ja lisänneet mukavuutta jalkapallopeliin. Miljoonat ja uskomaton joukko jalkapalloharrastajia ympäri maailmaa voivat nyt nauttia tuoreen ja alkuperäisen jalkapallotoiminnan laajemmasta käytöstä kentän ulkopuolella. Joten, kun seuraavan kerran haluat elää jalkapalloa verkossa, mene katsomaan tietokonettasi ja aloita jalkapallon katselu verkossa.

Monien verkkosivustojen monipuolisten ohjelmistojen ansiosta voit katsella urheilu-TV:

tä verkossa kertamaksulla, joka on paljon pienempi kuin kokonaismäärä, jonka käytät kuukausittain satelliitti-TV: lläsi tai langallasi. Sinun on kuitenkin tiedettävä, että tämä ohjelma on erinomainen tarjous, joka eroaa ohjelmien erilaisuudesta, kustannuksista, asiakaspalvelusta ja monista muista ominaisuuksista, joista voit valita. Siksi sinun on valittava huolellisesti, jotta saat parhaan vastineen rahallesi.

Jos liikunta on suuri osa siitä, mitä todella rakastat, olet varmasti kiinnostunut siitä, mitä jotkut sivustot tarjoavat – eli lukemattomat urheiluohjelmat yksin ympäri maailmaa. Mutta ajattele loogisesti. Eikö olisi parempi tapa saada kymmeniä ja tuhansia ohjelmia ympäri maailmaa, jotka kattavat periaatteessa kaikki tarpeet – elokuvista ja sarjoista ostoksiin uutisiin jne.?

Valitettavasti mukana on myös valitsemasi urheiluohjelma. Pieni hintaero ei ole mitään. Kun sinulla on enemmän kuin vain kaapeli- ja satelliitti-tv-palveluntarjoaja, mikään ei todellakaan estä sinua poistamasta ylihinnoitettua tilaustasi. Sinä ja kotitaloutenne voitte katsella valitsemaasi ohjelmaa verkossa, ja vaivatonta, mikään sähköpostissa oleva lasku ei pilaa tätä kokousta.

Ranskalainen, algerialaisia sukujuuria omaava Zinedine Zidane on yksi maailman kaikkien aikojen parhaista keskikenttäpelaajista. Kymppipaikalta maagisia syöttöjä, upeaa pallokontrollia ja hienoja maaleja yleisölle tarjoillut Zidane on voittanut lähes kaiken, mistä jalkapalloilija voi unelmoida. Hän on sekä maailmanmestari että Euroopan mestari, ja voittanut lisäksi myös seurajalkapallon suurimman kilpailun, Mestareiden liigan. Jos tämä mies pelasi joukkueessa 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa, oli melkein varmaa, että kausi päättyi pokaaliin.

Pikainfo

• Koko nimi – Zinedine Yazid Zidane
• Lempinimi – Zizou
• Syntymäaika ja -paikka – 23. kesäkuuta 1972, Marseille, Ranska
• Aktiivivuodet – 1989 – 2006
• Pelipaikka – Pelintekijä, kymppipaikka
• Tunnetuin pelinumero – 10
• Kasvattajaseura – US Saint Henri
• Tärkeimmät seurat – Juventus, Real Madrid

Millainen pelaaja oli Zinedine Zidane?

Zinedine Zidanea kuvaa parhaiten sana elegantti. Ranskalaistaiturilla ei koskaan ollut kentällä kiire, ja kuten alansa parhaat aina, hän sai jalkapallon pelaamisen näyttämään helpommalta kuin se onkaan. Zidanen kosketus oli välillä suorastaan taianomainen, ja erään Jari Litmasen tapaan myös Zidane antoi usein niin odottamattomia syöttöjä, että ne yllättivät vastustajan lisäksi myös monet omat pelaajat. Pelissä nähdyn eleganssin lisäksi Zidane oli kuitenkin myös temperamenttinen ja herkkä loukkauksille – mikä johti usein ongelmiin kentän ulkopuolella, ja joskus myös kentällä.

Seuraura

16-vuotias Zidane aloitti uransa ammattilaisjalkapallon parissa Cannes’n joukkueessa, jossa hän pelasi aiemmin myös junioritasolla. Hän debytoi Cannes’ssa vuonna 1989 ja näytti heti taitonsa: jo seuraavalla kaudella Cannes selvisi ensimmäistä (ja tähän saakka viimeistä) kertaa Uefa Cupin -karsintoihin.

Vuonna 1992 Zidane siirtyi Ranskan sisäisellä siirrolla Bordeaux’hon, jossa hän pelasi neljä seuraavaa kautta. Bordeaux’n vuosiin mahtui jonkin verran menestystä. Joukkue voitti edesmenneen Intertoto Cupin vuonna 1995, ja sijoittui seuraavalla kaudella toiseksi Uefa Cupissa. Siirtohuhujen kohteena jatkuvasti ollut Zidane voitti myös henkilökohtaisen palkinnon, kun hänet valittiin Ligue 1:n vuoden pelaajaksi.

Vuonna 1996 kauan odotettu siirto tapahtui, ja Zidane löysi itsensä legendaarisen Juventuksen riveistä. Juventus oli viime vuonna voittanut Mestareiden Liigan, ja Zidanen johdolla joukkue jatkoi menestysputkeaan. Kaksi seuraavaa kautta toivat Juventukselle Serie A:n mestaruuden ja kaksi Mestareiden liigan finaalipaikkaa, jotka päättyivät kuitenkin pettymykseen. Vuoden 1998 hyvät otteet tuottivat Zidanelle kuitenkin henkilökohtaista lohtua, kun hän voitti FIFA:n vuoden pelaajan tittelin, Ballon d’Orin.

Zidanen Juventuksen vuodet tulivat päätökseensä vuonna 2001, kun hän siirtyi espanjalaisjätti Real Madridiin jättiläismäisellä siirtosummalla. Real Madridissa Zidane pääsi heti kokemaan, miltä Mestareiden liigan finaalista tuntuu poistua voittajana. Ensimmäisellä kaudellaan hän ratkaisi finaalin Bayer Leverkusenia vastaan ikimuistoisella volleylla huonommalla jalallaan. Hän voitti myös Espanjan mestaruuden heti toisella kaudellaan ja pelasi korkealla tasolla Real Madridissa aina uransa loppuun, 2006 MM-kisoihin saakka.

Maailmanmestari

Maajoukkueura

Zinedine Zidanen maajoukkueura on vailla vertaa. Hän ehti pelata Ranskan väreissä kolme EM-turnausta ja kolme MM-turnausta, joista tuomisina oli yksi mestaruus kummastakin. Zidanen ensiesiintyminen tapahtui 1994 Tsekkiä vastaan ottelussa, jossa Zidane iski kaksi maalia – ja samalla alkutahdit komealle uralleen Les Bleussa.

Vuoden 1996 EM-turnaus meni Zidanelta vielä hieman arvokisatunnelmaa haistellessa, mutta ensimmäiset MM-kilpailut olivat todellinen menestystarina. Ranskassa käyty vuoden 1998 MM-turnaus ei kuitenkaan alkanut Zidanelta ruusuisesti: hänet ajettiin ulos toisessa ottelussa Saudi-Arabiaa vastaan. Tämä johti kahden ottelun suoraan pelikieltoon, ja Zidane palasi kentälle vasta puolivälierään Italiaa vastaan. Loppuottelussa Brasiliaa vastaan Zinedine Zidane näytti, miksi hän on yksi kaikkien aikojen suurista jalkapalloilijoista. Hän teki Ranskan kaksi ensimmäistä maalia Stade de Francella, ottelussa jonka jälkeen Ranska juhli ensimmäistä maailmanmestaruuttaan.

Zidane ja Ranska jatkoivat menestyskulkuaan voittamalla tittelin myös seuraavissa EM-kisoissa, joissa Zidane valittiin myös turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Zidanen johdolla Ranskasta tuli siis samalla sekä hallitseva maailmanmestari että Euroopan mestari. Seuraavat arvoturnaukset eivät kuitenkaan sujuneet yhtä onnellisten tähtien alla. Vuoden 2002 MM-kisoissa Zidane kärsi loukkaantumisesta, eikä pystynyt auttamaan alkulohkoon jäänyttä Ranskaa; vuoden 2004 EM-kisoissa yllätysvoittaja Kreikka pudotti puolestaan Ranskan jatkosta.

Vuoden 2006 MM-kisoista muodostui huikea draamanäytelmä, kun uransa lopettamisesta ilmoittanut Zidane pelasi viimeisiä kilpailullisia otteluitaan. Zizou ei ollut valmis lopettamaan pelejä heti, vaan Ranska eteni aina finaaliin saakka. Finaalissa Italia oli lopulta vahvempi rangaistuspotkukilpailun jälkeen, mutta Zidanen turnaus – ja samalla ura – loppui jo kymmenen minuuttia aiemmin hänen puskettua perhettään loukannutta Marco Materazzia päällä rintaan.

Muuta mielenkiintoista

Jalkapallotaitojensa lisäksi Zidane muistetaan myös siitä vimmasta, jolla hän on iskenyt päätään vastustajan kehoon. Jo Juventuksen vuosina Zidane puski itsensä ulos kentältä – ja samalla Juventuksen ulos Mestareiden liigasta – kun hän puski HSV:n pelaajaa rintaan tämän loukattua Zidanea verbaalisesti. Vielä ikimuistoisempi on jo yllä mainittu tapa, jolla Zidane lopetti komean maajoukkueuransa. Tapaukseen tuo oman lisävärinsä myös se, että Zidane oli vuosien jälkeen viimein palkittu Kultaisella pallolla ennen finaalin pelaamista. Melkoinen tapa kiittää jalkapallon kattojärjestöä kunniasta.

Mestaruudet

Serie A:n voittaja 1996 – 97 ja 1997 – 98
La Ligan voittaja 2002 – 03

Cup-voitot

UEFA Intertoto Cupin voittaja 1995 (Bordeaux) ja 1999 (Juventus)
UEFA Super Cupin voittaja 1996 (Juventus) ja 2002 (Real Madrid)
Intercontinental cupin voittaja 1996 (Juventus) ja 2002 (Real Madrid)
Italian supercupin voittaja 1997 (Juventus)
Maailmanmestari 1998 (Ranska)
Euroopan mestari 2000 (Ranska)
Mestareiden liigan voittaja 2001 – 02 (Real Madrid)
Espanjan supercupin voittaja 2001 ja 2003 (Real Madrid)

Henkilökohtaiset saavutukset

Ligue 1:n vuoden nuori pelaaja 1994
Ligue 1:n vuoden pelaaja 1996
Serie A:n vuoden ulkomaalainen 1997 ja 2001
FIFA:n vuoden pelaaja 1998, 2000 ja 2003
Valinta MM-kisojen tähdistökentälliseen 1998, 2002 ja 2006
MM-finaalin paras pelaaja 1998
Ranskan vuoden pelaaja 1998 ja 2002
Ballon d’Or – 1998
EM-kisojen paras pelaaja 2000
Serie A:n vuoden jalkapalloilija 2001
Mestareiden liigan finaalin paras pelaaja 2002
La Ligan paras ulkomaalainen 2002
UEFA:n paras seurajalkapalloilija 2002
UEFA:n paras eurooppalaispelaaja 50 vuoden ajalta 2004
Kultainen pallo 2006

Sami Hyypiä on yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista pelaajista – ja varmasti paras toppari, joka maastamme on tähän päivään mennessä löytynyt.

Suomen maajoukkueen lisäksi hänet tunnetaan erityisesti Valioliigasta, Liverpoolin organisaatiosta, jossa hän pelasi kymmenen vuoden ajan suuressa roolissa huipputasolla. Moni suomalaispelaaja ei voi kehua olevansa futislegenda Suomen ulkopuolella, mutta Hyypiällä siihen on toden totta varaa.

Peliuransa päättymisen jälkeen Hyypiä on aloittanut uransa valmentajana. Hän toimi ensin Suomen maajoukkueen apuvalmentajana, ja on sen jälkeen ehtinyt ottaa päävalmentajan vastuun Bayer Leverkusenissa sekä muutamassa muussa joukkueessa.

Pikainfo

• Koko nimi – Sami Tuomas Hyypiä
• Lempinimi – Voikkaan jätti
• Syntymäaika ja -paikka – 7. lokakuuta 1973, Porvoo, Suomi
• Aktiivivuodet – 1989 – 2011
• Pelipaikka – Toppari
• Tunnetuin pelinumero – 4
• Kasvattajaseura – Voikkaan Pallo-Peikot
• Tärkeimmät seurat – Willem II, Liverpool, Bayer Leverkusen

Millainen pelaaja oli Sami Hyypiä?

Sami Hyypiä muistetaan eleettömän tyylikkäänä keskuspuolustajana, jonka luutiessa joukkueen takalinjoilla pääpallot sinkosivat aina varmasti omasta boksista ulos. Pituutensa (195 senttiä), vahvuutensa ja pääpelivoimansa ansiosta Hyypiä sopi hyvin brittikentille, jossa hänestä tuli todellinen Liverpool-legenda. Hyypiä ei kuitenkaan ollut yksipuolinen toppari, vaan puolustehtävien lisäksi hän otti suuren vastuun myös pelinrakentelusta sekä Liverpoolissa että maajoukkueessa, jossa Hyypiän laadukkaat, pitkät syötö olivat elintärkeitä. Pelitaitojensa lisäksi Sami Hyypiä toi kentälle myös paljon johtajuutta ja toimi usein joukkueidensa kapteenistossa.

Seuraura

Hyypiän ammattilaisura alkoi Veikkausliigassa MyPan riveissä vuonna 1992, jolloin hän pääsi pelaamaan samaan joukkueeseen muuan Jari Litmasen kanssa. Seuraaviin kolmeen kauteen mahtui kaksi Suomen Cupin voittoa ja kolme SM-hopeaa, mutta se kirkkain mitali jäi MyPan superjoukkueelta lopulta saavuttamatta.

Vuonna 1995 Sami Hyypiä siirtyi hollantilaisen Willem II:n riveihin. Kannattajat ja seurajohto ihastuivat mieheen seuraavan neljän vuoden aikana niin, että Willem II -uransa loppupuolella Hyypiä toimi joukkueen kapteenina. Hänen johdollaan hollantilaiset selvisivät aina Mestareiden Liigan karsintoihin saakka, mutta Hyypiän oli aika jatkaa matkaansa kohti Englannin kenttiä.

Liverpooliin Sami Hyypiä saapui vuonna 1999 komealla, yli 3 miljoonan euron siirtosummalla. Se oli unelmien täyttymys: olihan kyseessä hänen poikavuosien suosikkiseuransa. Silti edes Hyypiä tuskin osasi aavistaa, että hän tulisi edustamaan seuraa kokonaisen vuosikymmenen ajan – ja voittamaan niiden aikana muun muassa Mestareiden Liigan kerran sekä Uefa Cupin kahdessa. Yhteensä pokaaleja tuli kymmenen Liverpool-vuoden aikana kymmenen kappaletta. Hän toimi myös Liverpoolin kapteenina vuonna 2002 ja varakapteenina Steven Gerrardin alaisuudessa vuodesta 2003 lähtien.

Kun Sami Hyypiä viimein jätti Liverpoolin vuonna 2009, moni oli jo valmis tuomitsemaan hänet ikälopuksi. Hyypiä oli kuitenkin toista mieltä. Hän siirtyi Bundesliigaan Bayer Leverkusenin riveihin ja pelasi vielä kaksi hyvää kautta, joista ensimmäisellä hänet valittiin kauden Bundesliiga-puolustajaksi. arvostetun Kicker-lehden toimesta.

Maajoukkueura

Sami Hyypiä teki maajoukkuedebyyttinsä vuonna 1992 Tunisiaa vastaan. Tästä alkoi pitkä ajanjakso, jolloin Sami Hyypiä oli yksi ensimmäisistä nimistä, jotka jokainen Suomen päävalmentajista piirsi papereihinsa ennen ottelua. Hän kuului kiinteänä osana Suomen kultaiseen sukupolveen, joka ei kuitenkaan parhaimmillaankaan yltänyt koskaan kisakoneeseen asti. Hyypiän esitykset maajoukkueessa olivat kuitenkin tasaisen hyviä, eikä taso laskenut yhtään seurajoukkueessa nähdystä.

Jos Liverpoolissa Hyypiä ei oli Gerrardin varjossa kapteenia valitessa, oli tilanne sama maajoukkueessa Jari Litmasen kanssa. Niin kauan kun Litmanen oli kunnossa, toimi hän myös joukkueen kapteenina. Viimein vuonna 2008 nauha siirtyi Litmasen käsivarresta Hyypiälle, joka kipparoi Suomea aina maajoukkueuransa loppuun asti vuonna 2010. Vuosien aikana hän ehti pelaamaan 105 A-maaottelua Suomen paidassa – toiseksi eniten kautta aikain.

Muuta mielenkiintoista

Analyyttinen ja rauhallinen Hyypiä alkoi kouluttautua jalkapallovalmentajaksi jo peliuransa lopulla pelatessaan Bayer Leverkusenissa. Kun ura sitten loppui, tarttui Suomen Palloliitto tilaisuuteen ja palkkasi Hyypiän Huuhkajien kakkosvalmentajaksi. Pian Hyypiälle avautui kuitenkin päävalmentajan paikka Leverkusenista, joka luotti mieheen niin paljon, että palkkasi hänet työhön ilman aiempaa päävalmentajakokemusta.

Hyypiän valmennusura ei ole kuitenkaan lähtenyt aivan samanlaiseen liitoon kuin pelaajaura aikoinaan, sillä Hyypiä sai lähteä sekä Leverkusenista että seuraavasta joukkueestaan, Englannin Championshipin Brighton Hove & Albionista. Kirjoitushetkellä Hyypiällä on päävetovastuu sveitsiläisestä FC Zurichista – toivotaan, että kolmas pesti sujuu paremmin kuin aiemmat!

Mestaruudet

Ei mestaruuksia (hopeaa MyPassa 1993, 1994 ja 1995)

Cup-voitot

Suomen cupin voittaja 1992 ja 1995 (MyPa)
Englannin liigacup-voittaja 2001 (Liverpool)
UEFA Cupin voittaja 2001 (Liverpool)
UEFA Super Cupin voittaja 2001 ja 2005 (Liverpool)
FA Cupin voittaja 2001 ja 2006 (Liverpool)
FA Community Shieldin voittaja 2001 ja 2006 (Liverpool)
Mestareiden liigan voittaja vuonna 2005 (Liverpool)

Henkilökohtaiset saavutukset

Valioliigan kuukauden pelaaja 1999 (syyskuu, Liverpool)
Vuoden jalkapalloilija (Suomi) 1999, 2001, 2002, 2003, 2005, 2006, 2008, 2009 ja 2010
Vuoden urheilija (Suomi) 2001
Valinta Bundesliigan tähdistöön 2009 – 2010 (Leverkusen)
Vuoden valmentaja (Suomi) 2012

Vaikka olemmekin keskittyneet Futisinfon pelaajaesittelyissä enemmän viime vuosikymmenten suuriin pelaajiin, nyt on aika tehdä poikkeus. Diego Maradona on nimi, jonka tuntevat jalkapalloa vähemmänkin seuraavat ihmiset.

Väkkärä pieni argentiinalainen muistetaan erityisesti vuoden 1986 MM-kisojen kahdesta maalistaan Englantia vastaan, jolloin hän iski ensimmäisen pallon verkkoon jalkojensa sijaan kädellään. Maradonan itse Jumalan kädeksi ristimä osuma herätti kohua ympäri maailman, ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen futishetkistä.

Pikainfo

• Koko nimi – Diego Armando Maradona
• Syntymäaika ja -paikka – 30. lokakuuta 1960, Buenos Aires, Argentiina
• Aktiivivuodet – 1976 – 1997
• Pelipaikka – Pelintekijä, alasvedetty hyökkäjä, kymppipaikka
• Tunnetuin pelinumero – 10
• Kasvattajaseura – Estrella Roja
• Tärkeimmät seurat – Boca Juniors, Napoli, Barcelona

Millainen pelaaja oli Diego Maradona?

Diego Maradona on malliesimerkki lyhyestä (165 cm) pelaajatyypistä, joka aiheuttaa ongelmia puolustukselle nopeudellaan, vahvuudellaan ja huipputason tekniikallaan. Sen lisäksi, että Maradonalla pysyi pallo hallussa tilanteessa kuin tilanteessa, hän hallitsi vartaloaan niin hyvin, etteivät paljon häntä suuremmat pelaajatkaan saaneet pientä väkkärää nurin.

Argentiinassa on käytössä termi El Nuevo Maradona – uusi Maradona. Se tarkoittaa nuorta hyökkäyspään pelaajaa, jonka otteissa on jotain samaa kuin Diego Maradonalla. Uusia Diegoja tuntuu syntyvän harva se päivä, mutta harva heistä yltää edes lähelle esikuvansa saavutuksia.

Diego Maradona Napolissa

Seuraura

Maradona teki debyyttinsä aikuisten tasolla jo 15-vuotiaana, jolloin hän pelasi ensimmäisen ottelun Argentiinan pääsarjassa. Seuran nimi oli Argentinos Juniors, jossa Maradona vietti seuraavat viisi vuotta tehden 115 maalia 167:ssä ottelussa. Hyvät otteet poikivat kiinnostusta, ja vuonna 1981 Maradona siirtyi Argentiinan suurseura Boca Juniorsiin. Seura oli samalla Maradonan oma suosikkijoukkue, ja hän valitsi sen rahakkaampien tarjousten sijaan.

Maradonan ensimmäinen pesti Boca Juniorsissa ei kestänyt kauaa. Vuoden 1982 jalkapallon MM-kisojen jälkeen nuori tähtipelaaja otti osoitteekseen Espanjan ja FC Barcelonan maailman suurimman siirtokorvauksen saattelemana. Barcelonassa Maradona voitti vuonna 1983 sekä Copa del Reyn että Espanjan supercupin. Aika Barcelonassa tuli kuitenkin päätökseen ikävällä tavalla: vuoden 1984 Copa del Reyn finaalissa Maradona oli suuressa osassa valtavassa joukkotappelussa, joka puhutti koko Espanjaa. Tuomio oli selvä: Maradonalle ei ollut enää paikka Barcelonassa, joten hänet myytiin eteenpäin Serie A:n Napoliin – jälleen maailmanennätyssiirrolla.

Napolissa Maradona vietti parhaat vuotensa pelaajana. Sankarin vastaanoton saanut Maradona muutti Serie A:n voimasuhteita kertaheitolla. Aiemmin suurseurojen takana taistellut Napoli voitti Maradonan johdolla ensimmäisen Serie A -mestaruutensa kaudella 1986 – 1987 – ja koko kaupunki sekosi. Seuraavat vuodet olivat täynnä menestystä, sillä Napoli uusi mestaruutensa 1989 – 1990, ja voitti hopeaa molemmilla kausilla mestaruusjuhlien välissä. Napolin aikoihin mahtui myös muun muassa Uefa cupin voitto, Italian cupin voitto sekä Serie A:n maalikuninkuus kaudella 1987 – 88.

Aika Napolissa päättyi kuitenkin sekin häpeään: Maradona sai lähteä jäätyään kiinni kokaiininkäytöstä vuonna 1992 ja saatuaan siitä 15 kuukauden pelikiellon. Hän siirtyi pelikiellon kärsittyään kaudeksi Sevillaan ja Newell’s Old Boysiin, kunnes palasi vielä kahdeksi kaudeksi Boca Juniorsiin ennen uransa lopettamista.

Maajoukkueura

Diego Maradonan maajoukkueura on yksi jalkapallohistorian komeimmmista. Maradona pelasi Argentiinan väreissä 91 ottelua aikuisten tasolla ja teki niissä 34 maalia. Hän debytoi vuonna 1977 vain 16-vuoden iässä, mutta ei mahtunut vielä vuoden 1978 MM-kisajoukkueeseen. Ensimmäistä kertaa Maradona nähtiin MM-viheriöillä vonna 1982 Espanjassa. Menestystä ei kuitenkaan vielä nähty, vaan Argentina sai siirtyä laulukuoroon Brasilian ja Italian käsittelyssä.

MM-kisat 1986 on se turnaus, josta Maradona parhaiten muistetaan. Hän dominoi turnausta heti sen ensi hetkistä lähtien ja iski yhteensä 5 maalia joukkueelleen, joka eteni lopulta aina maailmanmestaruuteen saakka. Kisojen ikimuistoisin ottelu oli varmasti puolivälieräottelu Englantia vastaan, jossa Maradona johdatti argentiinalaiset 2-1-voittoon iskemällä kaksi maalia – ensin yhden kädellään ja sitten toisen upean kuljetuksen päätteeksi. Lopulta Argentiina voitti finaalissa Länsi-Saksan 3-2 ja samalla koko turnauksen, joka oli ollut yhtä Maradona-näytöstä.

Argentiina selvisi finaaliin myös vuoden 1990 MM-turnauksessa, mutta Maradonan esitykset eivät enää olleet samalla tasolla kuin neljä vuotta sitten. Nilkkavamman vaivaaman Maradonan Argentina hävisi edellisen finaalin uusinnassa Länsi-Saksalle 1-0, eikä onnistunut saavuttamaan historiallista tuplaa – kahta peräkkäistä MM-titteliä.

Vuoden 1994 kisoissa USA:ssa Maradona oli jälleen kohun keskellä. Hän ehti pelata vain kaksi ottelua, ennen kuin hän jäi doping-testissä kiinni efedriinin käytössä. Kisat olivat ohi – ja samoin myös Maradonan maajoukkueura. Maradona itse väitti myöhemmin testitulosten johtuneen valmentajan hänelle antamasta energiajuomasta.

Muuta mielenkiintoista

Diego Maradona on pelaaja, josta riittää tarinoita. Kokaiininkäytöstä tunnettu Maradona on ollut usein vauhdissa myös pelikenttien ulkopuolella, ja erinäiset ihmissuhdesotkut ovat olleet osa hänen uraansa ja elämäänsä alusta asti. Lähes koko peliuransa ja vuosia sen jälkeen kokaainikoukussa ollut Maradona on ehditty jo julistaa muutamaan kertaan kuolleeksikin, mutta mies on kieltäytynyt astumasta tuonelan porttien tuolle puolelle. Sen sijaan Maradona lopetti omien sanojensa mukaan sekä alkoholin että kokaiinin käyttämisen vuonna 2007. Hän valmensi myös Argentiina yhdessä MM-turnauksessa vuonna 2008 ilman mainittavaa menestystä.

Mestaruudet

Argentina Primera Division -voittaja 1981 (Boca Juniors)
Serie A -voittaja 1986-87 ja 1989-90 (Napoli)

Cup-voitot

Copa del Rey -voittaja 1983 (Barcelona)
Copa de la Liga -voittaja 1983 (Barcelona)
Espanjan supercupin voittaja 1983 (Barcelona)
Maailmanmestari 1986, kakkossija 1990 (Argentiina)
Coppa Italian voittaja 1986 – 1987 (Napoli)
UEFA Cupin voittaja 1988 – 1989 (Napoli)
Supercoppa Italianan voittaja 1990 (Napoli)

Henkilökohtaiset saavutukset

Argentiinan paras pelaaja 1979, 1980, 1981, 1986
Kultainen pallo 1986
Hopeinen kenkä 1986
Pronssinen pallo 1990
FIFA:n vuosisadan pelaaja 2000
FIFA:n vuosisadan maali 2002 (1986 osuma Englantia vastaan)
Kultainen jalka 2003

Alunperin lahtelainen Jari Litmanen on kiistatta Suomen paras jalkapalloilija kautta aikojen. Lempinimellä “Kuningas” sekä median että kannattajien keskuudessa tunnettu Litmanen on muun muassa voittanut Mestareiden Liigan kahdesti Ajaxin kanssa, ja kaudella 1995 -1996 suomalainen nappasi itselleen myös kyseisen sarjan maalikuninkuuden.

Maajoukkuetta Litmanen johti kapteenina vuodesta 1996 aina vuoteen 2008 saakka, ja vaikka Suomi ei vielä Litmasen aikana kisoihin selvinnytkään, harva fani osoittaa syyttävän sormensa Kuningasta kohti. Päinvastoin, sillä Litmanen on aina ollut fanien suosikki maajoukkuessakin. Siitä osoituksena toimivat lukuisat Litmaselle omistetut laulut – ja onpa miehestä fanien toimesta painettu “Kuningas”-tekstillä koristettuja t-paitojakin.

Pikainfo

• Koko nimi – Jari Olavi Litmanen
• Lempinimi – Kuningas, Litti
• Syntymäaika ja -paikka – 20. helmikuuta 1971, Lahti, Suomi
• Pelipaikka – Pelintekijä, alasvedetty hyökkäjä, kymppipaikka
• Tunnetuin pelinumero – 10
• Kasvattajaseura – Lahden Reipas
• Aktiivivuodet – 1987 -> (Litmanen ei lopeta koskaan)
• Tärkeimmät seurat – Ajax, Barcelona

Millainen pelaaja oli Jari Litmanen?

Litmasen kosketuksessa, peliälyssä ja syöttövalikoimassa on kenellä tahansa kadehtimista. Kymppipaikalla koko uransa ajan pelannut Litmanen johti joukkueensa pelinrakennusta ja tarjoili joukkuekavereilleen niin upeita syöttöjä, että jokaisen Litmasen joukkueessa pelanneen oli oltava hereillä koko ajan. Pelinrakentamisen lisäksi Litmanen pystyi ratkaisemaan otteluita myös itse – usein todella komealla tavalla.

Jari Litmanen Ajaxissa

Seuraura

Jari Litmasen seurauran suurimmat saavutukset keskittyivät ensimmäisen Ajaxin reissun aikoihin. Aikansa yksi ehdottomista huippujoukkueista hankki Litmasen riveihinsä MyPasta kaudelle 1992 – 1993, eikä seurassa varmasti ole sen jälkeen kaduttu päätöstä hetkeäkään.

Jo toisella kaudellaan Litmanen teki huikeat 26 maalia pelaamassaan 30 ottelussa, ja sitä seuraavilla kausilla hän johdatti Ajaxin Mestareiden liigan voittoon ja kakkossijaan – pokaten itse samalla maalikuninkuuden kaudella 1995 – 1996. Näinä uransa kultavuosina Litmanen saavutti myös sijat 8. ja 3. Kultainen pallo -äänestyksessä.

Vuonna 1999 Litmanen jätti Ajaxin ja siiryi FC Barcelonaan, jota valmensi hänelle Ajaxista tuttu Louis Van Gaal. Van Gaal hankki Kataloniaan koko joukon vanhoja pelaajiaan Ajaxin ajoilta, mutta homma ei lopulta kohtalaisen menestyksen jälkeen lähtenyt toimimaan. Koko loppu-uraansa varjostaneista loukkaantumista kärsinyt Litmanen ei pelannut paljoa; ei varsinkaan, kun Van Gaal erosi ja uusi valmentaja ei pitänyt Litmasta arvossa.

Barcelonasta Litmanen siirtyi vuonna 2000 Liverpooliin, jossa hän pelasi hyvin niinä harvoina kertoina, kun pääsi kentälle. Loukkaantumiskierre ei ottanut laantuakseen, ja alkoi käydä selväksi, etteivät suurseurat uskaltaneet panostaa “lasinilkaksi” nimettyyn Litmaseen. Loukkaantumiset varjostivat Litmasen loppu-uraa niin pahasti, että mies tuntui viettävän enemmän aikaa kuntosalilla kuin kentällä.

Siitä alkoi Litmasen paluu kohti juuriaan, sillä miehen seuraavat osoitteet olivat jälleen Ajax sekä kotikaupungin ja Veikkausliigan FC Lahti. Litmanen kävi tämän jälkeen vielä ulkomailla, mutta palasi Veikkausliigaan kaudeksi 2008 uransa viimeisiksi vuosiksi. Loukkaantumisista huolimatta seuraura sai kuitenkin komean päätöksen, kun viimeisenä vuonna HJK:hon siirtynyt Litmanen juhlisti ensimmäistä Suomen mestaruuttaan kauden 2011 päätteeksi.

Maajoukkueura

Eniten otteluita Suomen maajoukkueessa pelannut pelaaja. Eniten maaleja Suomen maajoukkueessa tehnyt pelaaja. Siinä kaksi saavutusta, jotka avaavat Litmasen arvoa nykyään Huuhkajina tunnetulle Suomen jalkapallomaajoukkueelle.

Litmanen aloitti maajoukkueuransa jo 18-vuotiaana, vuonna 1989, kun hän debytoi ystävyysottelussa Trinidad ja Tobagoa vastaan. Siitä alkoi pitkä rakkaustarina, jonka aikana kannattajat saivat yhdessä Kuninkaansa kanssa kokea lukuisia tuskan ja onnen hetkiä. Jo vuonna 1992 Litmanen oli tärkeä osa EM-karsintajoukkuetta esiintyen avauskokoonpanossa yhtä vaille kaikissa peleissä.

Maajoukkueen kapteeniksi vuonna 1996 noussut Litmanen kipparoi Suomen joukkuetta karsinnoista toiseen seuraavien 12 vuoden ajan, kunnes muuan Sami Hyypiä asetti kapteeninnauhan käsivarteensa 2010 MM-karsintoihin. Karsinnat toisensa jälkeen päättyivät katkeraan pettymykseen, mutta Litmanen ei luovuttanut. Hän jatkoi upeaa maajoukkueuraansa aina vuoteen 2012 asti, jolloin silminnähden liikuttunut Litmanen kävi sanomassa hyvästit kannattajille yli kaksi vuosikymmentä kestäneen maajoukkueuransa jäleen.

Muuta mielenkiintoista

Jari Litmanen teki jälleen historiaa vuonna 2010, kun Lahden Kisapuistossa paljastettiin edelleen aktiiviuraansa jatkaneen Litmasen näköispatsas. Tyylikkäästi 10.10. 2010 Litmasen legendaarista pelinumeroa kunnioittaen julkaistu patsas ei ehkä ollut aivan esikuvansa näköinen, mutta tässäkin tapauksessa ajatus oli tärkein.

Litmasesta on tehty myös kokopitkä elokuva “Kuningas Litmanen”. Mika Kaurismäen tuottama ja käsikirjoittama dokumentti ilmestyi 2012, ja sitä esitettiin laajasti Suomen leffateattereissa. Litmanen julkaisi myös vuonna 2015 elämäkertansa, “Litmanen 10.

Mestaruudet

Alankomaiden mestari vuosina 1994, 1995, 1996, 1998 ja 2004 (kaikki Ajaxissa)
Suomen mestari vuonna 2011 (HJK)

Cup-voitot

Suomen Cupin voittaja 1992 (MyPa) ja 2011 (HJK)
Alankomaiden cup-voittaja 1993, 1998 ja 1999 (kaikki Ajaxissa)
Alankomaiden supercup-voittaja 1993, 1994, 1995 (kaikki Ajaxissa)
Mestareiden liigan voittaja vuonna 1995 (Ajax)
Intercontinental cupin voittaja 1995 (Ajax)
UEFA Super Cupin voittaja 1995 (Ajax) ja 2001 (Liverpool)
UEFA Cupin voittaja 2001 (Liverpool)
Englannin liigacup-voittaja 2001 (Liverpool)
FA Community Shieldin voittaja 2001 (Liverpool)
FA Cupin voittaja 2001 (Liverpool)

Henkilökohtaiset saavutukset

Vuoden liigapelaaja (Suomi) 1990
Vuoden jalkapalloilija (Suomi) 1990, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998 ja 2000
Vuoden pelaaja (Alankomaat) 1993
Eredivisien paras maalintekijä 1993 – 1994
Kahdeksas sija Kultainen pallo -äänestyksessä 1994
Vuoden urheilija (Suomi) 1995
Kolmas sija Kultainen pallo -äänestyksessä 1995
Mestarien liigan paras maalintekijä 1995 – 1996
Captain’s Ball 2002